MAJAKKA seisoo maailman laidalla. Sileäksi kavutut portaat vievät lyhtyhuoneeseen. Sieltä voi nähdä pilvien varjot meren peilissä – ja majakkasaaren pienen maailman. 1950-luvulta lähtien majakat alkoivat jäädä ilman vartijoitaan tai jopa tyystin tarpeettomiksi. Vasta vuosituhannen vaihteen tienoolla säiden ja ilkivallan armoille hylättyjen merimerkkien kulttuuri- ja arkkitehtuuriarvot alettiin ymmärtää ja niitä ryhdyttiin pelastamaan. Jokainen, joka on osallistunut yhdenkin majakkamme pelastamiseen, on antanut lahjan kaikille suomalaisille.